Äidin mietteitä ensmmäisen viikon jälkeen

Poutun Koulu 100v ja Korona

Oli kevään ensimmäinen päivä 18.3.2020

Kun 100-vuotias Koulu suljettiin Suomen hallituksen määräyksestä.

Koulu oli ollut jo 100-vuotta Poutun kylässä

Koulu oli nähnyt tulirokon ja lamat

Koulu oli nähnyt kyläläiset, koululaiset,

perheet ja kylän yritykset 100 vuoden ajan.

Koulu oli uuden asian asian edessä.

100-vuotias Poutun Koulu oli saanut Haasteen

ja Haaste oli selviytyä Koronasta.

100-vuotias Koulu oli surullinen ja peloissaan, kun kaikki oppilaat eivät tulleet aamulla kouluun keskiviikkona 18.3.2020. Koulu oli huolissaan. Saako kaikki lapset ruokaa kotona, kun vanhemmat joutuvat silti käydä töissä. Ja panikoituneet ihmiset ovat tyhjentäneet kaupat käsidesistä, vessapaperista, makaroonista ja jauhelihasta. Koulu oli peloissaan, miten niin sosiaaliset ja leikkivät lapset pystyvät olla näkemättä toisiaan. Näkemättä isovanhempiaan, harrastuskavereitaan, opettajia ja perhetuttuja. Perua lomat ja tapaamiset, yökylät, kevätnäytökset, retket, synttärit, ristiäiset, hautajaiset ja häät

100-vuotias Koulu on Luottavainen. Koulu tiesi, että opettajat ovat ammattilaisia ja selviävät. Koulu luotti oppilaisiin ja perheisiin. Koulu tiesi, että koko kylä osaa toimia yhdessä. Olihan Poutun Koulu vanha ja viisas. Nähnyt paljon iloa ja surua. Nähnyt tauteja ennenkin, mutta Koulu tiesi, että tämä Korona oli vakava tauti, muuten tälläisiin toimiin ei olisi ryhdytty. Kouluja ei Haasteta turhantakia. Tämä täytyi ottaa vakavasti ja jokaisen piti tehdä oma osuus.

100-vuotias Koulu oli Innoissaan. Koulu oli saanut Haasteen ja lapset rakastavat haasteita. Lapsilla on ollut; haaste kylpyammeessa 24/7, haaste teltassa, mökin parvekkeella, metsässä, laavulla. Oppilaat olivat innoissaan. Nyt opitaan uusia asioita kotona ja etänä. Koulu oli innoissaan. Tiistaina Koulu pääsi oppilaan reppuun. Koulu pääsee jokaiseen oppilaan kotiin. Koulu saa vihdoin kokea todellista Arjen Koulua ja nähdä oppilaan perheen. Koululla oli laitteet, oli menetelmät, ohjeistukset ja säännöt. Koulu oli uuden asian edessä ja otti asian vakavasti. Oli aika tehdä oma osuus.

Koulu hiljeni

Mutta opettajat tekivät kovasti töitä. Miettien; Miten tästä selvitään? Miten lapset pärjäävät? Miten lapset oppivat? Miten opettajat oppivat uudet opetusmenetelmät? Miten netti toimii? Jaksaako kollegat? Pysyykö kalliit laitteet ehjinä lapsien käsissä? On vähän nuhaa, olenko sairastunut ja sairastuttanut oppilaani? Miten säädökset, lait, rahoitukset ja lainkohdat onnistuvat. Opettajat olivat uuden asian edessä ja ottivat asian vakavasti. Oli aika tehdä oma osuus.

Koulu hiljeni

Mutta oppilaat tekivät kovasti töitä. Miettien; Miten tästä selvitään? Mitä opettajat keksivät meille? Miten vanhemmat jaksavat? Miten osaan käyttää konetta kotonani? Miten voin opiskella kotona, kun koko perhe on samojen seinien sisällä? Osaako pikkusisarukset olla hiljaa? Miten isä saa nukuttua yövuoron jälkeen? Miten äiti voi pitää etäyhteyden töihinsä? Minulla on yskää, olenko sairastunut ja tartuttanut perheeni? Miten välitunnit, harrastukset, mummat, paapat, opettajat onnistuvat.

Oppilaat olivat uuden asian edessä ja ottivat asian vakavasti. Oli aika tehdä oma osuus.

Koulu hiljeni

Mutta vanhemmat tekivät kovasti töitä. Miettien; Miten tästä selvitään? Minne ihmeeseen laitan oppilaan laitteen, etten paljasta koko kotini kaaosta opettajalle ja koko luokalle perheineen? Ettei isä päiväuniensa jälkeen vilahtele boksereissaan etäopetuksen taustalla ja päädy hauskaksi meemiksi facebookkiin kiertämään? Vähän tuntuu hartiakipua, onko se stressistä? Kaikesta tästä mikä nyt tuntuu kaatuvan päälle, niinkuin kodin seinät, jotka yhtäkkiä tuntuvat kauhean ahtailta. Vai olenko sairastunut ja tartuttanut koko kylän väen? Miten pyykit, pienten lasten kasvatus ilman kerhoja, harrastuksia, mummoja, paappoja, kirppareita ja kavereita? Entä oppilaan auttaminen, tiskit, siivoukset, kaupassa käynti, työt, lemmikkieläimet? Vanhemmat olivat uuden asian edessä ja ottivat asian vakavasti. Oli aika tehdä oma osuus.

Koulu hiljeni

Mutta kyläläiset tekivät kovasti töitä. Miettivät; Miten tästä selvitään? Miten opettajat, oppilaat, vanhemmat, perheet, yritykset selviävät? Miten maailmankaikkeus selviää? Miten ruoka ja vessapaperi riittää? Saako lääkkeitä vielä apteekista? Miten talous, hallitus, luonto, ystävät ja vanhukset? Tuntuu kuin olisi kuumetta, onko se kevätauringon lämpö, ahdistus, liian paksut vaattet vai olenko sairastunut?

 Kyläläiset olivat uuden asian edessä ja ottivat asian vakavasti. Oli aika tehdä oma osuus.

Koulu hiljeni

Mutta yrittäjät tekivät kovasti töitä. Miettivät; Miten tästä selvitään? Miten hoidan laskut, hygienian, lomautukset, rahoitukset, lainat, uudistukset, siivoukset, myynnit? Miten pidän firman pystyssä? Miten maksan palkat, eläkemaksut, verot, korot, alvit. Alvi pitää aina maksaa opetti Urmas Viilunk juuri televisiossa. Henkeä ahdistaa, onko se jauhopölyä, katupölyä vai olenko sairastunut?

Yritykset olivat uuden asian edessä ja ottivat asian vakavasti. Oli aika tehdä oma osuus.

100-vuotias koulu oli surullinen ja iloinen, peloissaan ja luottavainen.

Onneksi oli kevät.

Aamuisin oli jo valoisaa

Aurinko paistoi täydellä teholla

Vähälumisesta talvesta oli selvitty

Oli selvitty puolivuotta kestävästä marraskuusta

Nurmi alkoi vihertää.

Puihin alkoi ilmestyä nuppuja

Sorsat palasivat jokeen

Joutsenet lensivät joen yllä jokaisen selvityn päivän illan hämärtyessä

Telkät alkoivat rakentaa pesää rannan haapapönttöön

Iltaisin oli valoisaa

Onneksi oli kevät

100-vuotias Poutun Koulu

Oli odottanut tätä vuotta innolla. Tämä on Koulun juhlavuosi. Oli kuullut hienoja suunitelmia, kun opettajat, vanhempaintoimikunta ja kyläyhdistys oli vielä saanut tavata livenä koulussa. Oli jo pidetty Runoilta, josta kaikki eivät varmasti olleet yhtä innotuneita, kuin opettaja, koulun rehtori. Kaikki silti tulivat paikalle ja yrittivät pitää pienet lapset paikoillaan, yrittivät kuunnella ja oppia. Joku rohkea otti haasteen vastaan ja lausui runon, jokainen oppilas teki oman osuutensa ja esitti runonsa. Opettaja, kaupunginjohtaja, naapuri astui epämukavuusalueelle ja teki oman osuutensa. Koulu mietti, jääkö juhlavuosi tapahtumien osalta Runoiltaan vai saadaanko toteutettua kevätkahvila, huutokauppa, lenkkeilytapahtuma, joulujuhla, valokuvailta, vanhojen oppilaiden tapaaminen. Saadaanko rakennettua yhdessä Laavu metsän suojaan, suojaan Koronalta.

Paikka minne nyt voisi paeta tätä uutta ja ahdistavaa tilannetta.

100-vuotias koulu oli surullinen ja iloinen, peloissaan ja luottavainen.

Koulu oli vanha ja viisas

Koulu tiesi, että tästä selvitään

Onneksi oli kevät

Aurinko antoi voimaa

Jokainen päivä tuntui pitkältä

Jokainen päivä oli Haaste

Ja Haaste oli selviytyä Koronasta

Oli kevään esimmäinen päivä 18.3.2020

Kun 100-vuotias Koulu suljettiin Suomen hallituksen määräyksestä.

Keskiviikko

Se oli kauhea päivä

Oli huoli terveydestä

Oli pelko selviämisestä

Tehtäviä tuli ihan liikaa ja ihan liian nopeasti

Ja 8-vuotias oppilas itki sisällä työmäärän alla

Ja 5-vuotias itki, kun ei päässyt pyöräilemään, kerhoon, kirpparille, leipomolle, kavereiden luo, kauppaan, harrastuksiin, mumman luo ja huusi pihalla rajoitettua elämäänsä

Ja 2-vuotias itki, kun ei halunnut kurahaalaria, ei kumppareita, ei halunnut olla omassa pihassa, ei halunnut pestä hampaita, ei halunnut mennä vessaan ja pissui kurahaalariin

Ja äiti itki. Oli huoli koulunkäynnistä, ystävistä, perheistä, perheyrityksestä, työntekijöistä, kylästään, omasta tukiverkosta, opettajasta, rahasta, mummoista ja omasta 92-vuotiaasta paapastaan, joka asuu yksin ja on elänyt elämänsä sitkeästi yhdellä keuhkolla.

Ja 8-vuotias oppilas itki sisällä työmäärän alla

Se oli kauhea päivä

Onneksi oli kevät

Oli aika tehdä oma osuus

Oli aika selvityä

Oli aika kohdata Haaste

Oli kotiäiti, joka oli luullut kaiken nähneensä

Oli kulkenut jo 12-vuotta Poutun katuja ja riippusiltaa

Vetänyt lapsia pulkalla, traktorilla, polkupyöräkärryllä

Työntänyt vaunuja, potkukelkkaa, polkupyörää

Järjestänyt yhdessä kyläyhdistyksen kanssa lenkkeilyvihkon metsänrantaan pellonreunaan

Hoitanut kylän uusille vauvoille muistamiset ristiäisiin

Keskiviikkona

Meni pienten lasten kanssa postilaatikolle

Että oppilas saisi vielä hetken opiskella rauhassa

Oli yllättynyt miten aurinko paistaa

Oli yllättynyt miten paljon  ihmisiä on lenkillä

Yllättyi, kun joku vieras tervehti, eihän täälä ole ennen liikkunut ketään aamupäivisin

Oli kotiäiti, joka ei olisi jaksanut nyt yhtään, mutta päätti ottaa Haasteen vastaan, koska oli pakko selvityä, pysyä hengissä ja pitää perhe turvassa

Että vielä joskus vapaus koittaa, tulee ritafest, provinssi, wanhan paukun festivaali, tulee pääsiäinen ja vappu.

Vielä tulee aika nauraa kaikelle tälle ja jutella illanistujaisissa selviytymisestä, itkeä ja nauraa aamuun asti.

Meni sisälle otti koululaisen syliin ja itkivät yhdessä ja sovittiin, että tästä selvitään

Illalla vei lapset pyöräilemään ja huomasi katujen kuivaneen

Ja vei lapset kiikkumaan koululle

Lapset pääsivät illalla kylpyammeeseen ja saivat ottaa sinne kaikki vettäkestävät lelut, mitä halusivat

Olimme selvinneet ensimmäisestä päivästä

Torstaina

Opettaja oli aamulla Hangoutsilla meidän olohuoneessa klo 9

Luokkakaverit perheineen tulivat linjoille vähitellen

Ja lapset olivat innoissaan nähdessään toisensa

Opettaja otti tilanteen haltuun. Kaikki 15 erilaista lasta omissa kodeissaan

Sanoi mitä tehdään, koska välitunti, ruokatunti, koska taas nähdään ruudulla.

Välillä oli muiden vuoro käyttää nettiyhteyttä, mutta oppilas tiesi, mitä pitää tehdä

Illalla lapset veivät koko perheen pyöräilemään

Äitillä oli uudet paljasjalkakengät ja äiti uskoi, että hartiakipu ja huoli lähtee juoksemalla

Ja juoksi ensimmäistä kertaa elämässään puolituntia putkeen

Ja lapset halusivat Koululle kiikkumaan

Lapset nauroivat ja vanhemmat keräsivät voimia lasten naurusta

Ja illalla joutsenet lauloivat ja lensivät oman kotimme yli illan hämärtyessä ja niitä oli seitsemän

Ja päivä oli sujunut hyvin

Laitoimme saunan päälle

Onneksi oli kevät

Kotiäiti päätti selviytyä

Päätti hoitaa oman osuuden

Niin hyvin, kuin pystyy

Oli hyvä tukiverkko, perhe, sisarukset, ystävät, naapurit, mummat ja paapat

Oli lenkkeilykavereita ja lenkkivihko metsänrannassa, pellonreunassa

Ihanat lapset ja puoliso

Vanhemmat, joita vielä tarvitsen ja joita pitää nyt suojella

Oli laitteet; älypuhelin, älykello, tietokone

Oli uutta arkea helpottavat vanhat ja tutut sovellukset käden ulottuvilla; Facebook, whatsApp messenger, snapchat, spotify, netflix; näillä hoidetaan nyt selvityminen. Ystävien kanssa yhdessä jakaen omaa elämää enemmän, kuin ikinä ennen.

Nyt oli aika luopua ruutuajasta ja rajoittaa sitä taas joskus, kun on sen aika

Oli auto, oma talo, oma piha, oma jokiranta

Oli oma mökki hellanmaassa, jonka 92-vuotiaan paapan veli oli rakentanut yli 70-vuotiaana

Oli metsät, laavut, näkötornit, kytötuvat, lenkkivihkot, polkupyörät, potkulaudat, kävelysauvat, soutuvene, kanootti, riippusilta, uudet paljasjalkakengät, jotka odottivat kevään ensimmäistä päivää nyt kun eivät enää pääse sählyyn, eikä pesikseen patruuna-areenalle.

Onneksi oli kevät

Uutiset maailmalta olivat huonoja

Kiinasta ja Italiasta, tilanne oli sielä toivoton

Korona oli tullut eurooppaan

Korona oli tullut Suomeen

Uutisia piti seurata, mutta ei saanut ahdistua

Koko maailmaa ei voi kantaa omilla harteilla

Mutta meillä täälä Suomessa tilanne oli vielä hallinnassa.

Meillä on hyvä terveydenhoito

Mutta me emme voi ruuhkauttaa sitä nyt

Täytyy antaa aikaa, että Suomi selviää

Täytyy viettää aikaa oman perheen kanssa

Täytyy välttää kontakteja livenä

Täytyy pestä käsiä saippualla

Ja illalla rasvata koko perheen saippuan kuivaamat kädet

On aika tehdä oma osuus

100-vuotias koulu oli surullinen ja iloinen, peloissaan ja luottavainen.

Koulu näki

Miten kiireiset ihmiset avasivat silmänsä

Huomasivat läheisensä ja huolehtivat toisistaan

Kävivät kaupassa vanhuksille, riskiryhmäläisille ja naapurin mummolle

Rupesivat lenkkeilemään ja pitämään terveydestä huolta

Pysähtyivät riippusillalle ihailemaan maisemaa

Näkivät joutsenten, sorsien ja telkkien kevätmuutot

Huomasivat puiden puhkeavan lehtiin

Ja ketään ei enää haitannut koirankakkat tienvarsilla

Koulu näki

Miten perheet yhdistyivät

Ja tutustuivat toisiinsa uudelleen, koska muita ei saanut nähdä, kiire oli loppunut

Vanhemmat kuuntelivat lapsia, lapset vanhempia

Opettaja opetti lapsia ja lapset opetti opettajaa

Lapset lakkasivat tappelemasta keskenään

Lapset halusivat ulos ja illalla pyöräilemään ja Koululle kiikkumaan

Lapset halusivat illalla istua laiturille katsomaan sorsien iltalentoa

Ja jos oli hyvää tuuria, niin saattoi nähdä myös joutsenet

Lapset kilpailivat joka aamu, kuinka monta tyrnimarjaa kukakin saa syötyä,

koska nyt piti saada vitamiinia ja oli pidettävä tauti poissa

Ja pakastimessa oli paljon tyrnimarjoja, joita kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin maistanut

Ne tyrnimarjat oli kerätty siskon mökiltä ja ne oli meidän taikavoima, jolla me selviämme

Ja kotiäiti, joka ei ollut koskaan tykännyt kirjoittamisesta joi kotona liikaa kaffia ja mietti liikaa asioita

 Luuleeko opettajakin kotiäidin vaan kaffittelevan koko päivän kotonaan

Ja äiti perui kauan odotetun Rukan reissun, koska korona oli riskinä ja koska hiihtokeskukset suljettiin parhaimpaan sesonkiaikaan, ettei tauti leviä hallitsemattomasti.

Koko perhe itki, ei päästäkkään lumille, ei päästä hiihtämään, laskettelemaan, ravintolaan

Vähälumisen, puolivuotta kestäneen marraskuun jälkeen loma olisi ollu tarpeen

100-vuotias Koulu oli tullut kotiin ja opettaja ja luokkakaverit perheineen olivat kaikki meidän olohuoneessa

Se oli Arjen Koulua

Ja äiti meinasi välillä tukehtua kaffiinsa, nauraessaan salaa nurkan takana, kun lapset ja opettaja opettelivat uutta yhteydenpitoa, kun pojat ei millään malttaneet odottaa omaa vuoroa ja pitää mikkiään kiinni

Ja äiti joi liikaa kaffia eikä saanut yällä nukuttua

Ja keksi sitten yöllä valvoessa rokotteen koronaan ja odottelee nyt miljardeja euroja Trumpilta

Ja äiti päätti kirjoittaa historiaa, vaikka inhosi kirjoittamista, tietokonetta, salasanoja, sähköposteja, päivityksiä, uudelleen käynnistämisiä

Äiti päätti kirjoittaa, koska kirjoittaminen oli omalle 8-vuotiaalle koululaiselle vaikeaa ja sai koululaisen itkemään kirjoitustehtävän äärellä

Äiti halusi näyttää, että kuka tahansa voi kirjoittaa, jos haluaa

Joka ilta Koulu näki miten perheet ulkoili yhdessä

Ja tulivat koululle kiikkumaan

Koulu näki oppilaan kotona itkua, naurua, pelkoa, iloa, innostusta ja toivoa tulevasta

Koulu näki paljon oppimista

Oppimista, mitä ei opita kouluissa, eikä koulukirjoista

Korona ei ole vielä lapualla, eikä Poutussa.

Korona ei säily elintarvikkeissa.

Korona kuolee saippuakäsipesulla tai käsidesillä.

Korona ei pääse leviämään, kun aivastat hihaasi

Korona kuolee, kun me pysytään kotona, mökillä, metsässä, pyöräilemässä.

Korona ei ole Lapuan ravintoloissa eikä yrityksissä, joten autetaan yrittäjää ja syödään hyvää noutoruokaa, leipää, pullaa, kakkua. Käydään kaupassa, mutta ei hamstrata, ei mennä paniikkiin, vaikka uutiset ovat huonoja

Korona ei ole riippusillalla

Poutun Koulu on 100-vuotias ja Toiveikas

Joskus vielä tulee juhlan aika

Juhlitaan tästä kaikesta selvitymistä

ja Poutun Koulun 100-vuotis juhlia

ja Ritafestiä, Provinssia ja Wanhan paukun festivaalia

ja Naapureiden kanssa rantabileitä

ja Lasten synttäreitä, häitä, polttareita, hautajaisia, ristiäisiä

ja Rakennetaan se laavu, joka on kaikkien yhteinen ja turvassa kaiken maailman taudeilta

ja koska Poutun Koulu on vanha ja viisas, niin se tietää, että tästä selvitään.

Pääministerikin sanoi niin televisiossa ja nyt on aika uskoa hallitusta ja luottaa tulevaisuuteen

ja nyt on Haasteen vuoro, ja kaikki jotka lukevat tämän ovat Haastettu

ja Haaste on selviytyä Koronasta

ja tässä vinkkejä selvitytymiseen:

Selvitä omat voimavarasi

Pidä perheesi turvassa

Ole kotona

Ole paljon pihalla

Nauti auringosta

Mene metsään ja mieti hyvä paikka laavulle

Anna palautetta opettajalle, ystävälle ja yrittäjälle.

Ole ystävällinen

Auta

Säilytä hermosi

Pidä mielenterveytesi kunnossa

Naura

Itke

Yritä olla kaunispuheinen myös ärsyttävälle puhelinmyyjälle, joka soittaa huonoimmalla hetkellä

Kukaan ei kaipaa nyt mitään ylimääräistä negatiivista

Älä suutu mummalle joka soittaa ja kysyy, miten lomalla sujuu vaikka ympärilläsi on kauhea kaaos

Syö noutoruokaa

Juo kaffia ulkona

Älä juo liikaa kaffia, ettet menetä yöuniasi

Älä mieti liikaa ja kirjoita hulluja juttuja koko Lapualle

Lenkkeile naapurin kanssa

Pyöräile perheen kanssa

Pysähdy riippusillalle ihailemaan maisemaa

Ja katso näkyykö joutsenia, sorsia, telkkiä

Someta

Jos haluat, kirjoita ajatuksiasi, nyt eletään historiaa, blogi on avoinna

Tsemppiä! Sanoi 92-vuotias paappani, kun lenkkeilimme yhdessä

Tsemppiä! Sanoi isäni, kun ei osannut pysyä poissa ja luuli, että meillä on tekemisenpuutetta ja toi multaa, rairuohoja ja nauroi nurkan takana seuratessaan Koulun oppituntia meidän olohuoneessa.

Tsemppiä! Sanoi serkku ja pikkuserkku messengerissä

Tsemppiä! Sanoi mukava kylännainen, joka lenkkeilee samalla riippusillalla

Tsemppiä! Sanoi ykkösluokkalaisen isä, joka oli leipomolla ostamassa pullaa välitunnilla lastensa kanssa

Tsemppiä! Sanoi mukavat leipomon työntekijät, kun kävin laittamassa Poutun uuden vauvan ristiäislahjan valmiiksi

Tsemppiä! Sanoi riippusillalla joku, jota et tuntenut

Tsemppiä! Sanoi Kiinapandan yrittäjä, kun hain noutoruokaa

Tsemppiä! Sanoi koululaisen luokkakaverin äiti, joka kerkesi pitää ristiäiset ennenkuin ne rajoitettiin kymmeneen henkilöön

Tsemppiä! Sanoivat oppilaiden vanhemmat aamulla whatsappi ryhmässä

Tsemppiä! Sanoi opettaja

Tsemppiä! Sanoo kolmen tytön liikaa kaffia juonut kotiäiti ja lähtee omalle mökille hellanmaahan, jossa ei ihan varmasti ole koronaa ja toivoo, että hartiakipu helpottaa kirjoittamalla. Lapset isän avustuksella ovatkin varmaan jo aika monta tuntia odottaneet auton pakanneena.

Hyvää Viikonloppua

Tästä selvitään!

Tsemppiä!